Lainsäädäntö
Ohjenuorana osuuskuntalaki
Osuuskunnan toimintaa ohjaavat perustamisen yhteydessä laaditut säännöt sekä 1.1.2002 voimaan astunut uusi osuuskuntalaki. Tämän modernin yhteisölain myötä osuuskunnasta on tullut entistä vetovoimaisempi ja monipuolisempi yritysmuoto.
Uusi osuuskuntalaki vastaa nykyaikaisen yritystoiminnan vaatimuksia
Myös edellistä osuuskuntalakia pidettiin käytännössä kohtuullisen toimivana. Osuuskuntamuotoisen yritystoiminnan ongelmana on kuitenkin pidetty oman pääomanehtoisen rahoituksen saatavuutta ja pysyvyyttä. Uuden osuuskuntalain tavoitteena on ajanmukaistaa laki vastaamaan paremmin nykyaikaisen yritystoiminnan vaatimuksia.
Lain pakottavaa sääntelyä vähennetään samalla, kun tahdonvaltaisen sääntelyn mahdollisuus lisääntyy. Näin sääntöjen merkitys osuuskunnan toimintaa ohjaavana välineenä korostuu. Yleisesti ottaen uudella osuuskuntalailla helpotetaan osuuskunnan perustamista ja hallintoa sekä edistetään jäsen- ja sijoittajarahoituksen hankintaa.
Osuuskunnan keskeiset tuntomerkit säilyvät
Uusi osuuskuntalaki ei muuta osuuskunnan keskeisiä tuntomerkkejä. Näitä ovat mm. jäsenten talouden tai elinkeinon edistäminen, oikeus osuuskunnan palveluiden käyttämiseen, rajoitettu vastuu, jäsen per ääni -periaate sekä olettamasäännökset jäsenkunnan ja osuuspääoman vaihtuvuudesta. Myös säännökset ylijäämän käyttämisestä sekä purkautuvan osuuskunnan säästön jakamisesta säilyvät ennallaan. Jäsenten lukumäärää, äänimäärää ja muita osuuskunnan sisäisiä suhteita koskevat vapautukset eivät estä osuuskuntia jatkamasta nykyisiä käytäntöjä.
Uudistus lisää osuuskuntien oman pääomanehtoisen rahoituksen hankkimiseen käytettävissä olevia rahoitusvaihtoehtoja. Tältä osin uudistuksella on eniten merkitystä suurille osuuskunnille ja sellaisille, joiden toiminta on pääomavaltaista tai joiden jäsenten tulontuottamisedellytykset ovat erilaiset.
